Vaippojen pesua vai viherpesua?

Muistuipa Salamatkustajan blogia luettuani mieleeni vanhat arkkiviholliseni Nature Babycare vaipat. Koskapa olen flunssainen ja siksi äkäinen, ajattelin purkaa kiukkuani hieman tuottamalla tänne blogiini jonkinlaisen vihaisen ja ärhäkän viherpesun vastaisen agendan :D Pitäkää hatuistanne kiinni. Nyt puhuu ärsytetty vaipanvaihtaja!

Koko juttuhan alkoi oikeastaan siitä, että sain paketillisen virheellisesti valmistettuja Nature Babycare –vaippoja, jotka eivät teippivirheen takia olleet käyttökelpoisia. Meillä käytettiin näet Onninmannin ollessa pieni kestojen ohella matkavaippoina ja hätävarana kertakäyttövaippoja, ja olin siis innosta soikeana, kun löysin ”ympäristöä säästäviä” kertakäyttövaippoja. Alkuun eivät siis hälytyskellot soineet ja valveutuneen kuluttajan minussa herätti petetyksi tulemisen maku, ei niinkään ympäristöasioissa vaan tuotteen laadussa.

Tästä alkoi monipolvinen yhteydenpito(yritys) valmistajan kanssa, jona aikana kiinnostuin tarkemmin myös vaipan ympäristövaikutuksista jouduttuani selaamaan valmistajan kryptistä nettisivua, josta ei tietoa kovin helpolla löydä. Ei sitä löytynyt sähköpostin vaihdolla valmistajan kanssakaan. Vastaukset saattoivat viipyä viikkoja, eivätkä tyyppillisesti vastanneet esitettyihin kysymyksiin.

Mielestäni kuvaavaa koko tuoteperheessä on se, että tuotelistalta löytyvät mm. kertakäyttöiset liivinsuojat, kertakäyttöiset puhdistuspyyhkeet ja kertakäyttövaipat. Kertakäyttöiset ruokalaput on näköjään jo poistettu tuoteperheen valikoimista. Ilmeisesti tajusivat ylilyönnin menevän jo vähän liian pitkälle. Nature Babycaren sivustolla on paljon sanahelinää ympäristöarvojen tärkeydestä, samaa kamaa mitä löytyy minkä tahansa ison ylikansallisen yhtiön kestävän kehityksen agendasta. Sen sijaan sivustolta puuttuvat tarkat tuotekuvaukset tai minkäänlainen selonteko siitä minkä mahdollisten ympäristöstandardien mukaan tuotteet on valmistettu.

Minä kaipaan kaikilta ostamiltani tuotteilta rehellisyyttä ja avoimuutta tuotteen sisällöstä ja ainakin erikseen kysyttäessä myös valmistustiedoista. Erityisen korkeat vaatimukset ovat mielestäni tuotteella, joka mainostaa itseään ympäristöystävällisenä tai esim. eettisenä vaihtoehtona. Nature Babycare ei näitä kriteerejä täytä. Tuotteesta pyritään antamaan ekologisempi kuva kuin mitä tuote on, ja pakkauksessa mm. mainostetaan vaippojen kuoren olevan 100% biohajoava (muut osat eivät ole, mutta sitäpä ei mainita). Pakkauksessa pyritään näin tietoisesti antamaan mielikuva biohajoavasta vaipasta ja vaipan hävitysohjetta paketissa ei suinkaan ole. Firmasta kuitenkin oikein kaivamalla voi saada irti seuraavanlaisen tiedon: Nature Babycare is unsuitable for home composting, and you should not attempt this. Whilst our nappies consist of up to 60% renewable raw materials, they are not 100% bio-degradable at this time. Vaippa on siis 60% biohajoava, mutta ei kelpaa kompostiin, joten kaatopaikalla se on tasaveroinen ”tavallisen vaipan kanssa” (tai no, tuottaa kyllä enemmän metaania).

On mahdollista, että Nature Babycare –tuotteiden valmistusprosessi säästää luontoa verrattuna ns. perinteiseen tuotteeseen. Yhtä mahdollista on, että näin ei ole. Mieluummin ostan joutsenmerkillä merkityn tuotteen, jonka valmistusprosessia ainakin valvotaan. Pahinta mielestäni näissä viherpesutuotteissa on tuo, mihin jo autoilutekstissäkin viittasin, että niillä pyritään antamaan sellainen mielikuva, että kuluttaminen ja kertakäyttökulttuuri on ihan ok, kun ostaa tuotetta, jonka nimessä mainitaan eko- tai bio. Tämän tyyppiset tuotteet ovatkin mielestäni pahimmanlaatuista ekoterrorismia, jotka eivät tähtää millään tavoin ympäristön säästämiseen, vaan vain ja ainoastaan siihen, että eurot kilahtelevat tuotteen valmistajan pussiin.

Kannustankin teitä, kanssasiskot ja –veljet. Liittykää yhdessä viherpesuboikottiin!

P.S. Jos etsit vaihtoehtoa Nature Babycare vaipalle, niin Muumi-vaipat (tai saman valmistajan Pirkat) lienevät vähiten huono vaihtoehto. Luultavasti ovat vieläpä Nature Babycare –vaippoja ekologisemmat, sillä ovat kotimaisia, ovat myös osin biohajoavia, biohajoavassa pussissa ja täyttävät joutsenmerkin lisäksi allergia- ja astmaliiton sekä avainlipun vaatimukset. Itse toki liputan ehdottomasti kestovaippojen puolesta. Ne, kun ovat ainoa tapa välttää kaatopaikkajätettä, ja toki muutenkin ympäristöystävällisin vaihtoehto. Kestoista mulla on paljon hyviä kokemuksia. Mutta kaikkihan eivät kestoilla halua, ja aina voi tulla tilanteita, joissa kertakäyttövaippaa tarvitaan. Silloin on siis valittava monesta huonosta kai se vähiten huono. (Muumituotemerkille vielä lisäbonusta siitä, että valmistavat myös kestovaippoja, vaikka en tiedä miten noilla markkinoilla pärjäävät, kun ovat niin kovin kilpailtuja.)

Tyttöjen ja poikien vaatteista

Yritän löytää lasten vaatteita. En siis tyttöjen vaatteita tai poikien vaatteita, vaan ihan vain lasten vaatteita. Tämä on käynyt varsin hankalaksi sen jälkeen, kun lapsi alkoi lähestyä kahta ikävuotta ja kasvoi ulos vauvan vaatteista. Ilmeisesti ihmisillä on voimakas tarve värittää lapset joko tytöiksi tai pojiksi. Vauvat näköjään saavat olla vielä ihan vaan vauvoja ilman korostettua sukupuolta. Joskin sekin on lähinnä hyväksytty sivujuonne. Myös vauvoille tarjoillaan runsaasti söpöä tytön pinkkiä rimpsuineen ja pojan sinistä sekä vaaleana että tummana. Moni isovanhempi ja sukulainen kyselee hädissään tulokkaan sukupuolta, että osaisi ostaa oikeanvärisen potkupuvun. Mikäli lapsen sukupuoli ei ole ennen syntymää tiedossa, lahjakasa täyttyy keltaisesta ja vihreästä, ettei vain tulisi ”väärän sukupuolen värisiä” vaatteita. Vauvan vaatteita kuitenkin löytyy vielä lähes kaikissa väreissä ihan perusmarketistakin, mikäli vain kirkkaan vihreät, oranssit, violetit ja ruskeat kelpaavat. Mutta auta armias, kun lapsi lähentelee metrin pituutta, alkaa vanhempien mielikuvitukselle tulla tarvetta ellei halua pukea poikaansa tummansiniseen ja myrkynvihreään tai tyttöä pinkkiin satunnaisella violetilla sävytettynä.

Mikä ihmeen tarve aikuisilla on niin voimakkaasti sukupuolistaa lapsia? Onko tämä nyt sitten jonkinmoinen vastareaktio vallalla olevaan sukupuolten tasa-arvoon, seksuaalitasa-arvoon ja pelottaviin queer-teorioihin? Alle kouluikäinen lapsi, kun ei vielä näytä vaatteet päällä mitenkään erityisesti tytöltä tai pojalta. Vanhemmille tuntuu olevan hirvittävän tärkeää tehdä tämä ero. Auta armias, jos meidän pikku Millaa luullaan puistossa Mikoksi. Poikatyttöys ei ole enää muotia. Vaatteita ei tarvitse kierrättää sisarukselta toiselle, niin kuin meidän nassikan äidin lapsuudessa, sillä elämme yltäkylläisyyden maailmassa ja kulutusyhteyskunnassa ja ostaminen ja brändit ovat valttia. Moni äiti ymmärtää, että pikku-Millan lapsuus on pilalla, jollei tossuissa ole Hello Kittyä.

Ihmettelen vain, mikä hirveä hätä ja tarve aikuisilla on korostaa sukupuolistereotypioita? Miksei Johanna saa tummansinistä traktoripaitaa? Miksi Mikon housut eivät voi olla pinkit? Jopa lelujen värityksellä halutaan viestiä, mille sukupuolelle lelu on suunnattu. Yritäpä etsiä kaupasta nukenrattaita. Saattaa sieltä pinkkien joukosta yhdet kirkkaanpunaisetkin löytyä. Lapsi poimii yllättävän paljon käsityksiä sopivasta ja kielletystä vanhemmiltaan. Toki kaveripiirillä ja sosiaalisella ympäristöllä on kasvava vaikutus lapsen vanhetessa, mutta lasten vanhemmathan sitäkin kulttuuria pohjimmiltaan luovat ruokkiessaan yhdessä stereotypiota.

Pukeutuminen on toki vain yksi ja kenties varsin harmiton ulottuvuus lasten korostuneessa sukupuolistamisessa. Ei se toki Johannaa millään tavoin vahingoita, jos Johannan vaatteet ovat aina pinkit. Hänestä voi kasvaa ihan tasapainoinen aikuinen nainen. Vaatteiden väri ei toistaiseksi onneksi määrää älykkyysosamäärää tai ammattia. Mutta helposti mieleen tulee, että jos vanhemmille on miettimättäkin selvää, että tytön kuuluu pukeutua pinkkiin, tuleeko Johannalle alitajuisesti opetettua yhtä ja toista muutakin, mitä tytön kuuluu olla? Oudointa on, etteivät kaupat todellakaan tarjoa edes vaihtoehtoja. Jos äiti tai isi haluaa syystä tai kolmannesta pukea pikkunassukalleen värejä, saa hän pulittaa pitkän pennin pohjoismaisten vaatemerkkien uusretrosta, tai sitten saa todellakin kiertää ahkerasti vaatekauppoja, jotta onnistuu päiväkoti-ikäiselleen sen ainoan keltaisen ja sini-violetin vaatteen löytämään.

Missä viipyvät värit? Lisää väriä ja riemua lasten elämään!