Luettuja

Täältä löytyy Puolitien kirjasto, eli mitä tämä äiti-ihminen lukee. Sivu täydentyy pikkuhiljaa ja vanhimmat luetut alkaen huhtikuusta 2012 löytyvät sivun alareunasta. Kuvaukset eivät ole mitään varsinaisia kirja-arvosteluja, vaan jonkinlaisia fiilistelyjä tai mietteitä kirjan tiimoilta. Lista on ainakin näin alkuun varsin scifi-/fantasiapainotteinen, maustettuna mahdollisesti PEKK:n esikoiskirjoilla ja ehkä jollain muullakin.

Jatkossa luetut löytyvät TÄÄLTÄ.


10. Forests of the Heart / Charles de Lint (7/2012)
9. Railsea / China Miéville (7/2012)
8. Visit from the Goon Squad / Jennifer Eagan (6/2012)
7. Vuoden mutsi / Satu Rämö & Katja Lahti (6/2012)
6. The New Moons Arms / Nalo Hopkinson (5/2012)
5. Teemestarin kirja / Emmi Itäranta (4/2012)
4. Onion Girl / Charles de Lint (4/2012)
3. Tähdenpeitto / Sarri Nironen (4/2012)
2. The Gate to the Women’s Country / Sheri S. Tepper (4/2012)
1. Hunger games / Suzanne Collins (4/2012)

10. Forests of the Heart / Charles de Lint (7/2012)
Nappasin tämän kirjan kiireisesti Kindle -storesta ennen mökkireissua. Aiemmin olen de Lintilta lukenut vain tuon Onion Girlin ja hieman yllätyin, miten paljon kirjat juonellisesti ja muilta elementeiltään muistuttivat toisiaan. Kenties pidin tästä hieman enemmän, kuin Onion Girlistä. Myyttien maailma oli tässä monipuolisemmin läsnä ja olihan tämä teemoiltaan myös kevyempi kirja, kuin Onion Girl, joka tosiaan varsin tiiviisti käsitteli hyväksikäytön teemaa siinä urbaanin fantasian lomassa.

9. Railsea / China Miéville (7/2012)
Olipas mainiota päästä lukemaan Mievilleä taas pitkästä aikaa. Kyllä vain yhä armottomasti on hän suosikkikirjailijani. Teoksissa on miellyttävää vaihtelevuutta, mutta yhtä kaikki on hänen omaleimaisuutensa läsnä kaikissa kirjoissa. Railsea oli omassa päättömyydessään mainio merirosvoseikkailu poikakirjain hengessä. Erinomainen kesäloma-luettava. Jos kirjan genreä ei tunnista, voinevat deus ex machina -tyyliset ratkaisut ja erinäiset juonenkäänteet käydä hermoille. Sen sijaan, kun pitää mielessä nuorten seikkailukirjain stereotypiat ja pientä pilkettä silmäkulmassa, pääsee Mievillen mainiosta mielikuvituksesta nauttimaan vauhdikkaasti valtamerijunien kyydissä. Seuraavaa Mievilleä odotellessa…

8. Visit from the Goon Squad / Jennifer Eagan (6/2012)
Välillä vähän takkusi, mutta ihan kelpo-opushan se lopulta oli. Tänään 12.6. vihdoin sain luettua, lähemmäs kuukausi tätä tulikin kaiketi tahkottua.

7. Vuoden mutsi / Satu Rämö & Katja Lahti
Nauruhermoja kutkuttavaa erinomaista vertaistukiterapiaa pikkulasten vanhemmille kahdelta äitibloggarilta. Lueskelin kirjan varsin sekalaisessa järjestyksessä, mutta joltisenkin kannesta kanteen. Kirjan huumori upposi. Olisi varmasti ollut parhaillaan jos olisin saanut tämän käsiini 1/2-1-vuotiaan lapsen kotiäitinä (Silloinhan tätä ei vielä ollut). Kelpasi luettavaksi nytkin 3,5-vuotiaan mutsille. Nyt onkin varaa jo nauraa, kun omakohtaisista kokemuksista on kulunut sen verran aikaa, ettei enää kirpaise :D

6. The New Moons Arms / Nalo Hopkinson (5/2012)
Nalo Hopkinson oli minulle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus. Pidin tästä elämänmakuisesta kirjasta, jossa fantasia oli limitetty osaksi arjen kokemuksia niin, että lukija ei välttämättä sen kummemmin ajattele fantasiateosta lukevansakaan. Kirjoitan ehkä tästäkin myöhemmin lisää. Tuon Teemestarin kirjan kanssa ainakin huomasin, että oli helpompi kirjoittaa, kun oli saanut vähän aikaa prosessoida ajatuksiaan.

5. Teemestarin kirja / Emmi Itäranta (4/2012)
Tykkäsin kovasti :) Tarkempi kommentti tulossa (luultavasti) myöhemmin. …Eli nyt (19.5.2012). Teemestarin kirja kulki alunperin nimellä ”Veden muisti”, mikä kuvaakin kirjan tematiikkaa varsin hyvin. Vaikka kumpikin nimi sopii kirjalle, ei ole vaikea ymmärtää, miksi Emmi Itäranta oli kirjan alunperin nimennyt Veden muistiksi. Sillä nimellä minäkin kirjaa aina ensin ajattelen. Teemestarin kirja on kaunis ja harmoninen kuvaus suuren sodan jälkeisestä Suomesta, jossakin kaukana tulevaisuudessa. Kirjan maailmassa kiinalainen kulttuuripiiri hallitsee Eurooppaa myöten ja teemestarin ikivanha ammatti on arvostettua perinnettä myös nykyisen Suomen alueella. Vedestä on tullut harvinainen luonnonvara, ja kukapa joutuisi veden kanssa enemmän tekemisiin, kuin teemestari? Sitä kautta teemestarin tytär, kirjan päähenkilö, joutuu turhankin lähelle valtion poliittisia pyörteitä ja menneisyyden mysteereja.

4. Onion Girl / Charles de Lint
Sain vihdoin aikaiseksi lukea Charles de Lintiä. Olen jo pidempään ollut tietoinen kyseisestä urbaanin fantasian mestarista, mutta jostain syystä, se ei ole aiemmin tarttunut lukuvuoroon. Valitsemani urbaani fantasia tosin osoittautui myös rankaksi kuvaukseksi lasten hyväksikäytön seurauksista, joten kirja oli hieman raskaampaa materiaalia, kuin osasin ennakolta odottaa. Pidin kyllä. Sormet jo syyhyävät tarttua jatko-osaan, mutta sitä ennen pitäisi lukea ainakin minulla lainassa olevat Teemestarin kirja, The New Moons Arms ja ehkä myös PEKK:stä tullut Mediahuora.

3. Tähdenpeitto / Sarri Nironen
Lueskelin tänään tämän PEKK:n kautta tulleen teoksen. Kirjasta huokuu kirjoittajan tausta runojen ja filosofian parissa. Tämä siis hyvällä tavalla. Pidin kirjan kauniista tunnelmasta, vaikka en runoja tai filosofiaa ole koskaan suuremmin harrastanutkaan. Aloitin kirjan oikeaoppisesti teekupposen äärellä, niin kuin tämä kirja kuuluu lukea: kiireettömästi ja nautiskellen. Halusin kuitenkin hotkaista kirjan kerralla loppuun, joten loppupuolen ikäänkuin tuhlasin lueskellessani sitä keskellä lapsiperhearkea lapsen rakentaessa Star Wars -aluksia legoista vieressä

2. The Gate to the Women’s Country / Sheri S. Tepper

Sheri Tepperin tulevaisuuden kuvaus sijoittuu suuren tuhon jälkeiseen maailmaan, jossa suuri osa maan pinta-alasta on tuhoutunut elinkelvottomaksi. Tunnettua maailmankaikkeutta hallitsee Women’s Country, naisten valtakunta, jossa naiset hallitsevat ja hoitavat yhteiskunnan jokapäiväiset toimet, miehet puolestaan asuvat kaupunkivaltioiden muurien ulkopuolella huolehtien kaupunkien turvallisuudesta. Paitsi, että koska tunnetussa maailman piirissä ei juuri muita ihmisiä ole kuin naisten valtakunnan kaupunkivaltiot, ei kaupunkeja tunnu uhkaavan mikään ulkopuolinen vaara. Kuitenkin vain harvat miehet palaavat naisten valtakuntaan, jonka jäseniksi he pääsevät, mikäli he hylkäävät soturin osan ja suostuvat toimimaan naisten avustajina ja palvelusväkenä. Tepperin mieskuva ei näyttäydy kovin valoisana. Miehiä tuntuu vaivaavan jonkinlainen sisäsyntyinen aggressiivisuus ja tarve hallita ympäristöään väkivallalla, mikä vääjäämättä ohjaa näiden toimintaa. Niinpä syntyykin kuva, että miehet on siivottu naisten valtakunnan muurien ulkopuolelleen purkamaan aggressioitaan ja surmaamaan toisiaan kaupunkivaltioiden välisissä sotaleikeissa, oikeiden uhkien puutteessa. Tällä tavoin syyttömät naiset ja lapset saavat elää vailla ihmisen historiaa kautta aikojen verhonnutta väkivallan uhkaa. Tarinan edetessä käy ilmi, että kuvio on kuitenkin monimutkaisempi, kuin miltä päältä päin näyttää. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Pidin tästä, vaikka Tepper kyllä melkoisesti alleviivaakin omaa näkökulmaansa.

1. Hunger games / Suzanne Collins

Mitä voi odottaa, kun kirjailija kertoo teoksen inspiraatioksi kanavasurffailun tosi-tv-selviytyjistä Irakin sotaan? Reippaita, mutta äksyjä teinejä karunpuoleisella partioleirillä. Onneksi partioleirillä on kivaakin, löytyy söpöjä kavereita, ihana mielitietty ja toki kivaa pientä huumoria. Sivuseikkana toki se, että koko tapahtuman tavoitteena on selvittää, kuka 24 teinistä pysyy viimeiseksi hengissä, yrittäessään pistää kanssakilpailijat hengiltä. Tämä kirja on viihdepaketti 2000-luvun hengessä, luonteva jatke splatter-peleille ja toimintaelokuville kirjan muodossa, nyt vain kivassa paketissa teineille tarjoiltuna. Jonkinlainen yhteiskuntadystopia-viritelmäkin on tämän viihteen taustatarinaksi viritelty, mutta käytännössä pääidea on siinä, että ”onhan se nyt vaan raflaavaa kirjoittaa teiniviihdettä teinien eloonjäämiskamppailusta tositeeveeformaattina”. Tunnistan kirjassa saman kevyen, mutta koukuttavan kirjoitustyylin jota ihan monissa kelvoissa nuorille aikuisille suunnatuissa fantasiakirjoissa esiintyy. Vaikeudet jätetään varsin ulkokohtaisiksi senkari on reipas selviytyjä, uhrautujakin, mutta ahdistus on tässä kirjassa lähinnä pientä ärtymystä ja tietenkin sopivaa sisuuntumista. Teiniviihteen genrelle tyypillisesti juoni on varsin ennalta arvattava ja vaikeudet raivataan tieltä mukavasti niin, että sankaritar säilyy puhtoisena. Kivasti tapetaan ne muut teinit niin, ettei sankarittaremme joudu tahraaman käsiään vereen muuten kuin urheana sankarina ystävän puolesta taistellessaan, tai sitten ”säälistä, ei suinkaan vihasta” vapauttaessaan kilpakumppanin viimeisistä tuskistaan. Kyllä minä tajuan miksi tämä myy. Tämä on aikakautemme viihdettä puhtaimmassa muodossaan. Mauttomuudessaan kirja on kyllä huippuluokkaa. Kirjailija kertoo kirjassa käsittelevänsä mm. köyhyyttä, sotaa ja nälänhätää. Itse kokisin kirjan parhaan luokan esimerkiksi näiden teemojen käsittelemättä jättämisestä. Ymmärrän kyllä, että vaikeiden asioiden lyöminen päin naamaa ei myy. Höpsö sankaritarina myy. Kerta toisensa jälkeen, kunhan sille vain saadaan riittävä mediahuomio, ja tälle on saatu. Teinien tappokisa! Silkkaa parhautta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s