Tien pää

Nyt on tullut aika todeta harvatahtisen päivittämisen siivittämä vääjäämätön totuus: tämä blogi on matkannut tiensä päähän. Huomaan, etten enää kaipaa blogimaailman vertaisverkkoa samalla lailla kuin lapsen ollessa pienempi. (Aika myöhäisheränneenähän tämän blogin perustinkin, jo niiden kriittisimpien äitiyspohdita-aikojen jälkeen.) Aika ja into menevät tälla havaa muihin projekteihin, joten vaikka tärkeää asiaa olisi, eivät mietinnät päädy teksteiksi blogiin. (Niin kuin nyt vaikka tuo aivopieru subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta, joka ansaitsee kaiken saamansa kritiikin.)

Kiitos teille jotka jaksoitte kulkea mukana näinkin pitkään blogin epäsäännöllisestä rimpuilusta huolimatta. Tämä oli kivaa. Eetteristä en katoa kuitenkaan kokonaan vaan jatkan puolitien lukemiston puolella. Ja tietenkin vierailen tutuissa blogeissa yhä tulevaisuudessa, josko en roikukaan täällä blogisfäärissä enää ihan joka ilta. Tämä blogi saa jäädä myös toistaiseksi tänne möllöttelemään. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus iskisi pakottava tarve tulla tänne raportoimaan.

Mukavaa syksyä & mainiota jatkoa toivotellen,
puolitie

Muotiblogit

Siitä lähtien, kun aloin seuraamaan blogimaailmaa, on muotiblogien suuri suosio hämmentänyt minua. Itseäni muoti ja muotiblogit eivät ole kiinnostaneet. Päinvastoin, olen kokenut muodin seuraamisen pikemminkin persoonallisuuden antiteesinä. Ja mikä pahinta, tiheään tahtiin vaihtuva kausimuoti tuntuu olevan kulutushysterian pahinta ydintä. Nykyisin mallistot vaihtuvat kuulemma aiemman neljän sijaan jopa kahdeksan tai kymmenen kertaa vuodessa. Ei ihmekään, jos muodin ystävällä tulee kiire shoppaamaan pysyäkseen ajan tasalla!

Nyt näyttää kuitenkin olevan niin, että muoti on vääjäämättä muodissa. Sen huomaa, vakkei blogimaailmaa seuraisikaan. Pelkkä vilkaisu lehtiin tai televisioon riittää. Olen kuitenkin onnekseni löytänyt myös positiivisia puolia muotibloggaamisessa. Ensinnäkin ne muotiblogit, joihin olen joko netin välityksellä tai tiedotusvälineissä törmännyt, tuntuvat liputtavan laatumerkkien ja designin puolesta. Tässä on se keskeisen hyvä puoli, että nuo tuotteet ovat niin kalliita, että mielettömään kulutushysteriaan ei useimmilla ole varaa, mikäli niitä mielii. On ostettava vähän ja tarkkaan harkittua. Moni nuori suunnittelija myös näyttäisi liputtavan kestävän muodin puolesta hektisen kausituoteajattelun sijaan.

Epätoivoisesti myös laitan toivoni siihen, että muotiblogeissa tapahtuva ”virtuaalikuluttaminen” vähentäisi tarvetta todelliseen shoppaamiseen ja tavaran keruuseen. Ehkä ihan kaikkea ei tarvitsekaan omistaa? Riittääkö, jos voi laittaa muotituotteesta valokuvan oman blogiinsa? Todellakin toivon, että tämä muotivillitys voisi johtaa ”vähemmän, mutta laadukkaampaa” –ajatteluun. Ihan vakuuttunut siitä en vielä ole, sen perusteella, mitä olen käsittänyt eri muotibloggarien päiväittäin vaihtuvien asukokonaisuuksien määrästä. Hyvää on kuitenkin esimerkiksi se, miten suomalaiset käsityöläiset saavat kasvavassa määrin huomiota tarjoten vaihtoehtoja ylikansallisille suurbrändeille.