Tyttöjen ja poikien vaatteista

Yritän löytää lasten vaatteita. En siis tyttöjen vaatteita tai poikien vaatteita, vaan ihan vain lasten vaatteita. Tämä on käynyt varsin hankalaksi sen jälkeen, kun lapsi alkoi lähestyä kahta ikävuotta ja kasvoi ulos vauvan vaatteista. Ilmeisesti ihmisillä on voimakas tarve värittää lapset joko tytöiksi tai pojiksi. Vauvat näköjään saavat olla vielä ihan vaan vauvoja ilman korostettua sukupuolta. Joskin sekin on lähinnä hyväksytty sivujuonne. Myös vauvoille tarjoillaan runsaasti söpöä tytön pinkkiä rimpsuineen ja pojan sinistä sekä vaaleana että tummana. Moni isovanhempi ja sukulainen kyselee hädissään tulokkaan sukupuolta, että osaisi ostaa oikeanvärisen potkupuvun. Mikäli lapsen sukupuoli ei ole ennen syntymää tiedossa, lahjakasa täyttyy keltaisesta ja vihreästä, ettei vain tulisi ”väärän sukupuolen värisiä” vaatteita. Vauvan vaatteita kuitenkin löytyy vielä lähes kaikissa väreissä ihan perusmarketistakin, mikäli vain kirkkaan vihreät, oranssit, violetit ja ruskeat kelpaavat. Mutta auta armias, kun lapsi lähentelee metrin pituutta, alkaa vanhempien mielikuvitukselle tulla tarvetta ellei halua pukea poikaansa tummansiniseen ja myrkynvihreään tai tyttöä pinkkiin satunnaisella violetilla sävytettynä.

Mikä ihmeen tarve aikuisilla on niin voimakkaasti sukupuolistaa lapsia? Onko tämä nyt sitten jonkinmoinen vastareaktio vallalla olevaan sukupuolten tasa-arvoon, seksuaalitasa-arvoon ja pelottaviin queer-teorioihin? Alle kouluikäinen lapsi, kun ei vielä näytä vaatteet päällä mitenkään erityisesti tytöltä tai pojalta. Vanhemmille tuntuu olevan hirvittävän tärkeää tehdä tämä ero. Auta armias, jos meidän pikku Millaa luullaan puistossa Mikoksi. Poikatyttöys ei ole enää muotia. Vaatteita ei tarvitse kierrättää sisarukselta toiselle, niin kuin meidän nassikan äidin lapsuudessa, sillä elämme yltäkylläisyyden maailmassa ja kulutusyhteyskunnassa ja ostaminen ja brändit ovat valttia. Moni äiti ymmärtää, että pikku-Millan lapsuus on pilalla, jollei tossuissa ole Hello Kittyä.

Ihmettelen vain, mikä hirveä hätä ja tarve aikuisilla on korostaa sukupuolistereotypioita? Miksei Johanna saa tummansinistä traktoripaitaa? Miksi Mikon housut eivät voi olla pinkit? Jopa lelujen värityksellä halutaan viestiä, mille sukupuolelle lelu on suunnattu. Yritäpä etsiä kaupasta nukenrattaita. Saattaa sieltä pinkkien joukosta yhdet kirkkaanpunaisetkin löytyä. Lapsi poimii yllättävän paljon käsityksiä sopivasta ja kielletystä vanhemmiltaan. Toki kaveripiirillä ja sosiaalisella ympäristöllä on kasvava vaikutus lapsen vanhetessa, mutta lasten vanhemmathan sitäkin kulttuuria pohjimmiltaan luovat ruokkiessaan yhdessä stereotypiota.

Pukeutuminen on toki vain yksi ja kenties varsin harmiton ulottuvuus lasten korostuneessa sukupuolistamisessa. Ei se toki Johannaa millään tavoin vahingoita, jos Johannan vaatteet ovat aina pinkit. Hänestä voi kasvaa ihan tasapainoinen aikuinen nainen. Vaatteiden väri ei toistaiseksi onneksi määrää älykkyysosamäärää tai ammattia. Mutta helposti mieleen tulee, että jos vanhemmille on miettimättäkin selvää, että tytön kuuluu pukeutua pinkkiin, tuleeko Johannalle alitajuisesti opetettua yhtä ja toista muutakin, mitä tytön kuuluu olla? Oudointa on, etteivät kaupat todellakaan tarjoa edes vaihtoehtoja. Jos äiti tai isi haluaa syystä tai kolmannesta pukea pikkunassukalleen värejä, saa hän pulittaa pitkän pennin pohjoismaisten vaatemerkkien uusretrosta, tai sitten saa todellakin kiertää ahkerasti vaatekauppoja, jotta onnistuu päiväkoti-ikäiselleen sen ainoan keltaisen ja sini-violetin vaatteen löytämään.

Missä viipyvät värit? Lisää väriä ja riemua lasten elämään!

Advertisements

2 comments on “Tyttöjen ja poikien vaatteista

  1. Hei!
    Tulin vastavierailulle.
    Oma poikani on tosiaan reilu 1,5v vanha ja olen myös kyllästynyt vaatekauppojen tyttö-poika-valikoimiin. Nettikaupat ovat aivan täydellisiä, metsolat ja kaikki vastaavat. Mutta ne hinnat! En todellakaan rupea pulittamaan 25-30e yhdestä paidasta.

    Siitä syystä olenkin alkanut ompelemaan vaatteita itse, puolesta metristä 180cm leveää kangasta saa jo 2-3 paitaa. Metrihinta esim. metsolan kankailla on siinä 25euron paikkeilla. Silloin sille kankaalle jää hintaa 12,5e ja siitä voikin sitten itsekseen laskea paljonko 1 paita maksaa. Siihen tietenkin resorit ja langat päälle, mutta ne nyt eivät montaa euroa ole.

    • puolitie sanoo:

      Tuo itse ompeleminen on kyllä varsin kelpo vaihtoehto. En yhtään ihmettele, että se alkaa olla niin suosittua. Minä en ole mikään ompelija, mutta nyt kun sain toimivan ompelukoneen, olen vakavissaan miettinyt tuota lastenvaatteidenkin tekemistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s