Blogi suljettu

Tässä osoitteessa sijaitsi huhtikuusta 2011 syyskuuhun 2013 saakka ”puolitie”-blogi. Blogi on nyt suljettu ja suurin osa blogimerkinnöistä poistettu. Muutamia suosituimpia artikkeleita olen jättänyt vielä toistaiseksi luettaviin.

Tien pää

Nyt on tullut aika todeta harvatahtisen päivittämisen siivittämä vääjäämätön totuus: tämä blogi on matkannut tiensä päähän. Huomaan, etten enää kaipaa blogimaailman vertaisverkkoa samalla lailla kuin lapsen ollessa pienempi. (Aika myöhäisheränneenähän tämän blogin perustinkin, jo niiden kriittisimpien äitiyspohdita-aikojen jälkeen.) Aika ja into menevät tälla havaa muihin projekteihin, joten vaikka tärkeää asiaa olisi, eivät mietinnät päädy teksteiksi blogiin. (Niin kuin nyt vaikka tuo aivopieru subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta, joka ansaitsee kaiken saamansa kritiikin.)

Kiitos teille jotka jaksoitte kulkea mukana näinkin pitkään blogin epäsäännöllisestä rimpuilusta huolimatta. Tämä oli kivaa. Eetteristä en katoa kuitenkaan kokonaan vaan jatkan puolitien lukemiston puolella. Ja tietenkin vierailen tutuissa blogeissa yhä tulevaisuudessa, josko en roikukaan täällä blogisfäärissä enää ihan joka ilta. Tämä blogi saa jäädä myös toistaiseksi tänne möllöttelemään. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus iskisi pakottava tarve tulla tänne raportoimaan.

Mukavaa syksyä & mainiota jatkoa toivotellen,
puolitie

Puolitie askartelee – eli tee se itse seinätarra

Hyvät ystävät, olemme saapuneet hetkeen jona saatte ihailla puolitie-blogin kaikkien aikojen ensimmäistä askarteluohjetta. Likeltä piti, että olisitte jääneet paitsi tätä neronleimausta, sillä itsehän en olisi häveliäänä henkilönä kehdannut kirjoitella kuukautissuojista (korjaan: terveyssiteistä), mutta kanssabloggarieni kannustamana uskaltauduin tarttumaan tähän niin kovin arkaluontoiseen aiheeseen.

Toimi siis näin: Osta paketti (mieluusti tuplapakkaus) näitä Libressen Certain Leak (vai mikä se nyt oli) kuukautissuojia (kuva 1.). Testaa ensiksi suoja tosikäytössä (älä nyt sillä Emma-tädin perintösohvalla kuitenkaan). Huomaa, että suojan peräpäähän on ystävällisesti jätetty vuotoura (kuva 2.) ilman imumateriaalia, mikä takaa sen että istuessa tai selällään maatessa vuoto pääsee valumaan tuota kourua pitkin alla olevaan materiaaliin, kuten vaatteisiin tai huonekaluihin. Havaittuasi ”siteet” sopimattomiksi kuukautissuojiksi ryhdy askartelemaan. Tarvittavat työvälineet on esitetty kuvassa 3.

Certainflop

ura

kolme

Kuten huomaat, on side suunniteltu varsin mukavasti meitä askertelijoita varten. Pupun ääriviivat on hahmoteltu siteeseen niin, että tumpelompikin askartelija pystyy niitä pitkin leikaten toteuttamaan kauniin lastenhuoneen koristeen (kuva 4.). Kas näin, perusversio seinätarrasta on valmis kiinnitettäväksi (kuva 5.).

nelja

127

Art deco –äiti taiteilee seinätarrasta vielä edistyneemmän version pidentämällä pupun korvia ja piirtämällä pupulle kasvot (kuva 6.). Voilá!

129

Mikä kätevintä meidän peukalo-keskellä-kämmentä-henkisten taiturien kannalta, tässä askartelumateriaalissa on liimapinta mukana, eikä nyt tarvita mitään liistereitä tämän koristeen kiinnittämiseen. Seinätarra on myös helppo irrottaa ja vaihtaa uuteen, kun lastenhuone kaipaa uutta ilmettä. Nerokasta ja näppärää! Eikä tässä vielä kaikki! Seinätarran suloisen pehmeä materiaali stimuloi nuoremmankin lapsen aisteja houkutellen pikkuisemme silittämään pupun pehmoista turkkia.

Puolitien lukemisto

Teinpä nyt luetuille kirjoille ihan oman blogin, kun tuon tämän blogin yhteydessä olevan ”Luetut”-sivun päivittäminen tuntui vähän epäkäytännölliseltä. Luetut löytyvät nyt siis jatkossa täältä.

Muissa uutisissa: Kesäloma meni oikein mukavasti. Ensimmäinen viikko töitä on jo takana. Vaikea tajuta, että vaikka loma on ohi, kesä jatkuu. Onneksi on sentään kesäohjelmaa vielä suunnitteilla. Molemmat blogit saavat nyt suosiolla jatkaa jonkinlaista hiljaiseloa. Luetut päivittyy ehkä satunnaisin rykäyksin, kun satun lueskelemaan jotain. Tälle puolelle tulee tekstejä ehkä silloin joskus, kun ajankäyttö ja sanottava kohtaavat. Panostan nyt lähiaikoina blogosfääriin enempi lukijan roolissa :)

Muotiblogit

Siitä lähtien, kun aloin seuraamaan blogimaailmaa, on muotiblogien suuri suosio hämmentänyt minua. Itseäni muoti ja muotiblogit eivät ole kiinnostaneet. Päinvastoin, olen kokenut muodin seuraamisen pikemminkin persoonallisuuden antiteesinä. Ja mikä pahinta, tiheään tahtiin vaihtuva kausimuoti tuntuu olevan kulutushysterian pahinta ydintä. Nykyisin mallistot vaihtuvat kuulemma aiemman neljän sijaan jopa kahdeksan tai kymmenen kertaa vuodessa. Ei ihmekään, jos muodin ystävällä tulee kiire shoppaamaan pysyäkseen ajan tasalla!

Nyt näyttää kuitenkin olevan niin, että muoti on vääjäämättä muodissa. Sen huomaa, vakkei blogimaailmaa seuraisikaan. Pelkkä vilkaisu lehtiin tai televisioon riittää. Olen kuitenkin onnekseni löytänyt myös positiivisia puolia muotibloggaamisessa. Ensinnäkin ne muotiblogit, joihin olen joko netin välityksellä tai tiedotusvälineissä törmännyt, tuntuvat liputtavan laatumerkkien ja designin puolesta. Tässä on se keskeisen hyvä puoli, että nuo tuotteet ovat niin kalliita, että mielettömään kulutushysteriaan ei useimmilla ole varaa, mikäli niitä mielii. On ostettava vähän ja tarkkaan harkittua. Moni nuori suunnittelija myös näyttäisi liputtavan kestävän muodin puolesta hektisen kausituoteajattelun sijaan.

Epätoivoisesti myös laitan toivoni siihen, että muotiblogeissa tapahtuva ”virtuaalikuluttaminen” vähentäisi tarvetta todelliseen shoppaamiseen ja tavaran keruuseen. Ehkä ihan kaikkea ei tarvitsekaan omistaa? Riittääkö, jos voi laittaa muotituotteesta valokuvan oman blogiinsa? Todellakin toivon, että tämä muotivillitys voisi johtaa ”vähemmän, mutta laadukkaampaa” –ajatteluun. Ihan vakuuttunut siitä en vielä ole, sen perusteella, mitä olen käsittänyt eri muotibloggarien päiväittäin vaihtuvien asukokonaisuuksien määrästä. Hyvää on kuitenkin esimerkiksi se, miten suomalaiset käsityöläiset saavat kasvavassa määrin huomiota tarjoten vaihtoehtoja ylikansallisille suurbrändeille.

Lasten ohjelmia

Oktonautit: Päähenkilöt (4 kpl) – poikia (Sivuhahmona tyttö, joka on sentään pätevä teknikko)
Franklin: Päähenkilö – poika (Sivuhahmoina myös tyttöjä. Tytöt ovat tyttömäisen söpöjä ja vähän arkoja, useimmat tyttöhahmot lässyttävät)
Tuomas-veturi: Päähenkilö – poika (10:stä päähenkilöstä 1 tyttö)
Touhulan väki: Päähenkilö – poika (Sivuhahmoina 1 poika, 2 tyttöä)
Dinojuna: päähenkilö – poika
Pingu: päähenkilö – poika (Melko sukupuolineutraali hahmo. Sukupuoli tulee mieleen ehkä siinä vaiheessa, kun Pingulle syntyy sisko. Piti kuitenkin vielä tarkistaa, että netissä Pingu oli ”he”, kuten arvelinkin. Olisi voinut olla minusta myös ”it” tai vain salaperäisesti Pingu.)

Kuten huomaatte, lastenohjelmatuntemukseni on vielä hieman suppea, mutta täytyy sanoa, että valikoiman kasvaessa yksi asia on alkanut hieman tökkiä…

P.S. Mainitkaapa kommenttiboksissa lastenohjelmia, joiden päähenkilö on tyttö, ja joita ei ole suunnattu yksinomaan tytöille, vaan kaikille lapsille. Minä en tiedä yhtään. (Paitsi Hertan, joka – noh – ei uppoa meikäläisen makuun lainkaan. Piste sillekin ohjelmalle kuitenkin säännöstä poikkeamisesta.)

Siivoaminen on naisten hommaa!

…Näin ainakin lasten leluvalmistajien mielestä. Kypsyttää, kun kaikki kotitöihin, lastenhoitoon ym. tavallisiin arkiaskareisiin liittyvät lelut myydään 90%:sti vaaleanpunaisena. Onneksi kolmivuotias poikaseni ei ole vielä oppinut vierastamaan vaaleanpunaista toisin kuin äitinsä. Niinpä hän onkin touhuillut tänään innoissaan uuden vaaleanpunaisen suihkupullonsa, rikkalapionsa ja harjansa kanssa. (”Äiti missä on lisää roskia, haluan harjata ne roskikseen?”)

Tuleeko leluvalmistajille yllätyksenä, että 2000-luvulla imurinvarsi pysyy monen isänkin kädessä ja nämä miehenköriläät jopa työntelevät lastenvaunuja ihan julkisesti. Sitäpaitsi pikkulapsi ei kysele onko jokin miesten vai naisten hommaa, useimpia taaperoita kiinnostaa niin tiskaaminen, siivoaminen, kuin muutkin jännät aikuisten hommat riippumatta siitä suorittaako näitä toimia isä vai äiti. Pitääkö kaikki lelut valmiiksi sukupuolikoodata? Eikö voisi antaa lasten ihan itse valita, millä leluilla haluavat leikkiä, ilman että heille tarvitsee kertoa, mikä on tyttöjen ja mikä poikien lelu? (…Ja olisiko niille tytöille nyt niin vahingollista, jos ihan jokainen lelu ei ole pinkki?!?)